Katiskan Paluu on jatkoa blogeille kymppitonni katiskalla, katiskan poika ja katiskan morsian.
Eipä sitten muuta kun Citroen tulille. Virta-avain käynnistysasentoon ja käynnistys. Ja samantien auto sammuu. Toinen yritys. Sammuu taas. Kolmas yritys. Taas sammuu.
Tähän mennessä tapahtunut:
Pitihän se arvata että autonvaihto on taas edessä. Citroën C3:lla oli menty jo 14 000 kilsaa puolessa vuodessa. Nyt oli jo aika katsella uutta kulkupelia. Harvoin on tullut näin kauan samalla autolla ajeltua.
Tarkkaakin tarkempi tilanneseuranta netin autokauppasivuilla löysi vaihdokiksi 2010 C3:lle vuosimallin 2012 Citroën C vitosen. Oma pikkuautoni oli 104 000 km ajettu. Haluamani iso auto 213 000 km.
Siispä suuntasin työpäivän päätteeksi Tikkurilaan pohjanmaalaisen autokauppiaan sivuliikkeeseen. Löydettyäni automyyjän ja selitettyäni asiani sain ison sitikan avaimet käsiini ja kauppiaan kaveri tuli kiinnittämään autoon koeajokilvet. Sekä koeajamaan minun vaihdokkiani.
Istahdin ison sitikan kuljettajan paikalle ja totesin: -tämä on minun autoni. Varusteita oli jos joka lähtöön. Tilaa niin maan saakutisti pikkuautoon tottuneelle. Ainoastaan pikkuauton jättimäisen tuulilasin jälkeen pienempi tuulilasi ynnä sivulasit loivat hieman panssarivaunumaisen tunnelman.
Eipä sitten muuta kun Citroen tulille. Virta-avain käynnistysasentoon ja käynnistys. Ja samantien auto sammuu. Toinen yritys. Sammuu taas. Kolmas yritys. Taas sammuu. Autokauppiaan kaveri tulee paikalle ja neuvoo polkaisemaan kaasua käynnistäessä. C5 lähtee käyntiin aikamoisen kolinan kera. Jätän robottivaihteiston vapaalle ja avaan konepellin. Moottorin päällä lilluu litratolkulla vettä. Muistan heti vanhemman C vitosen ohjekirjan etusivulla olleen huomautuksen: ”TÄRKEÄ HUOMAUTUS:on ehdottomasti kiellettyä pestä moottoritilaa painevedellä!.”
Saatuamme auton käyntiin, lähden koeajolle. Toisessa risteyksessä huomaan että mittaristossa palaa SERVICE-valo. Muuten auto kulkee kohtalaisen mukavasti. Palattuani autoliikkeeseen kauppias lupa korjauttaa auton liikkeen korjaamolla. Sovimme kaupat. Pikkuautostani on velkaa jäljellä 4400 euroa, jonka liike maksaa ja minä lupaan maksaa 6500 euroa 30 kuukauden aikana uudesta isosta sitikasta.
Sunnuntaina lastaan talvirenkaat pikkusitikan kytiin ja jään odottamaan autokauppiaan viestiä koska C5 on saatu ajokuntoon. Maanantaina tulevat huonot uutiset. Auto on vietävä Citroen korjaamoon koska ”meidän testeri ei kertonut mikä sitä vaivaa kylmäkäynnistyksessä joten tänään en saa luovutettua autoa sinulle mutta heti ilmoitan kun auto on noutokunnossa.”
Odottelen sitten korjaamon toimintaa seuraavaan perjantaihin, kunnes luovutan. Aloitan etsimisen netin autokauppasivuilta uudelleen ja löydän Raisiosta Citroënin sisarmerkin Peugeot 308 1.6 dieselin. Sama moottori kun omassa C3:ssani sekä haluamassani C5:ssä. Vielä kahdenkaan viikon päästä kaupanteosta ei C5 ole myyntikunnossa.
Peugeot on vuosimallia 2011. Ajokilometrejä 181 000. Varusteita jos niin maan peijakkaasti. Ja kirsikkana (cheri) kakun päällä pikimustan auton rekkari on 666. Tälle autolle on helppo keksiä nimi. Tämä on Vihtahousu! Raision kauppias pyytää autosta riistohintaa, mutta myöhemmin Tuusulan kauppias tarjoaa autoa tolkun hinnalla ja sovimme kaupat. Seuraavana maanantaina nuori komea poika ajaa mustan Pösön kotipihaani, koeajaa C3:n ja teemme kaupat.
Katiskan paluu 