Ensimmäinen viikko mustalla Peugeotilla oli takana. Ja onpa tämä Vihtahousu kyllä hieno auto! Joitain pikku juttujahan käytetyissä autoissa tuppaa aina olemaan – jopa luotettavaksi tunnetuissa ranskalaisissakin – niinpä tässäkin.
Tuhannen ajokilometrin väliaikatieto polttoaineen kulutuksesta auton oman ajotietokoneen mukaan on 4,7 litraa dieseliä satasella. Nelisensataa kiloa kevyemmällä sitikallahan tuo lukema oli 4,6 joten hyvältä vaikuttaa.
Auton radiosta ei maantievauhdissa kuulu juurikaan muuta kuin suhinaa. Radiohan on samanlainen kuin tätä edeltävässä Citroënissa, jossa suhinavikaa oli myös, mutta lievempänä. Asiaan pitänee koittaa saada parannusta tuonnempana.
Tottahan mustaa paholaista täytyi myös tuunata heti alkutaipaleella. Siispä Roihupellon Motonetistä mustat karvaiset arpakuutiot tuulilasia koristamaan. Ehkäpä myöhemmin myös punaiset venttiilinhatut…
Helteisinä päivinä autoon istahtaessa tuntuu nenään luonnollinen lehmänpaskan tuoksu. Pösö on siis ollut aiemmin arvatenkin karjatalouden piirissä toimineen henkilön menopeli. Tämä pikantti tuoksahdus on mielestäni monin verroin parempi kuin edellisen pikkuranskalaisen mukana kantautunut tupakanhaju. Tuo pikkuauto oli siis arvatenkin ollut tupakkateollisuuden piirissä toimineen henkilön kulkupeli.
Viikonloppuna musta Peugeot sai ensikosketuksensa moottoritievauhtiin. Meno oli muuten mukavaa mutta jarruttaessa kovasta vauhdista auton ratti tärisi varsin voimakkaasti. Kirjoitin ilmiöstä auton myyjälle. Kävin tarkastamassa pyöränpultit, kireällä oli. Koeajoin vielä uudelleen, tärisi yhä kun vauhtia oli paljon. Päätimme seurata ilmiötä. Kauppias lupasi että pikimustan paholaisen saa viedä vianetsintään Malminkartanon autohuoltoon. Soitin korjaamolle ja sovimme että palaamme asiaan kunhan ehdin käväistä pienellä kesälomamatkalla.
Seurannassa on yhä myös varsinainen autokauppatapahtuma. Nyt kun auto on ollut pihassa jo yhdeksän päivää on Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin rekisteröintitiedot olleet tarkassa seurannassa. Tähän asti on rekisteröintitiedoissani ollut sinnikkäästi vain kaupassa pois antamani C3. Tänään alkoi kuitenkin lopulta tapahtua. Vihtahousu on nyt siis minun kunhan makselen pari vuotta kaksijapuolisataa kuussa. Seuraavaan päivitykseen asti au revoir!
Katiskan paluu 
Kiva lukea mainioilla kommenteilla höystettejä kokemuksiasi Vihtahoususta! Tuntuuko Vihtahousun vieterit kovahkoilta Cittojen jälkeen? Meillä on vastaavanlainen – bensakoneella tosin – C5:n kaverina pilttuussa ja on kyllä tomerammat resorit Pösössä. Mutta hyvin ollaan yhdessä pärjätty jo kohta neljä vuotta!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kuten blogissa Kymppitonni katiskalla kirjoitin ei C4:n jousituskaan ollut häävi ceevitoseen tai xsaraankaan verrattuna. Ja 308han on C4 farkku 😃
TykkääTykkää