Katiskan Paluu on jatkoa blogeille kymppitonni katiskalla, katiskan poika ja katiskan morsian.
Katiskan morsian, Renault Clio vaihtui tammikuussa 2017 Citroen C5 2.0 automaattiin.
Jonkun verran huoltohommiahan neljätoistavuotiaalle sitikalle piti tietysti tehdä. Moottoriöljyt, automaattivaihteistoöljyt sun muut vaihdettiin ihan nurkumatta. Ja eipä C5 juurikaan muistuttanut sitikan tyypillisillä ”ANTI POLLUTION FAULT” sekä ”AUTOMATIC GEAR FAULT” ilmoituksilla yli puoleen vuoteen.
Työmatkani venähti kuiteskin noin 40 kilsaan suuntansa joten ajattelin että olisi ehkä syytä hommata vähemmän kuluttava ajopeli tuon bensakrematorion tilalle. C5:n ajotietokone kertoi että bensiiniä kuluu yhdeksisen litraa saturaisella. Nettiautokauppoja selailtujani löysin Kuopiosta Peugeot 108:n Toyotan valmistamalla yhden litran koneella.
Auto oli vasta kaksi ja puoli vuotta vanha, tehdastakuu yhä voimassa. Sovittiin kuopiolaiskauppiaan kanssa että maksan kolmen vuoden ajan 188 euroa kuussa ja saan autoliikkeen kevytuntuvatakin ja hajusiepparisukat kaupan päälle.
Aikalailla pian kuitenkin huomasin että Toyotan kone ei ole päivittäiseen käyttööni paras vaihtoehto. Mittariston vaihtamisneuvoja neuvoi vaihtelemaan alemmas jo kohtalaisen loivissakin ylämäissä. Ajotietokoneen polttoaineen kulutuslukema asettui 5.6 litran kohdalle.
Myöskin pikkuauton ajettavuus päivittäisellä työmatkalla moottoritiellä tuntui hieman horjakalta. Siispä katselin netin autokaupoista hieman tanakampaa vaihtoehtoa. Ja päädyin vuosimallin 2010 Citroën C3:een. Auto oli musta kuten pösökin. Ajokilometrejä 90 000 verrattuna pösön 50 tuhanteen. Ja sokerina pohjalla nolon iso tulilasi.
Toyotan moottorin sijaan tässä oli Citroen/Peugeot/Ford/jne dieselmoottori. 1.6 litrainen diesel kertoi 10 000 kilsan ajojen jälkeen kuluttaneensa 4,6 litraa satasella. Aiemmin olin ajellut kymmenkunta tuhatta kilometriä Citroën C4:llä jossa oli 1,6 diesel robottivaihteistolla ja mielikuvakseni jäi että reilusti vähemmällä silläkin päästiin kuin 108:lla.
No. Kaikella on aikansa. C3 diesel oli palvellut vioitta yli puoli vuotta ja 14 000 kilometriä. Pientä jännitystä olisi elämään saatava, siispä vaihto uudempaan ranskalaiseen oli ajankohtainen. Ensin unelmieni Citroën C5 laukesi jo koeajossa. Sitten löysin Vihtahousun, Pösö 308 rekkarilla 666. Tässäkin olisi Citroën/Peugeot 1,6 dieselmoottori. Tämä tosin uudempi kahdeksanventtiilinen versio (Le 112 possede 8 soupapes contre 16 pour le 110), kun aiemmat on olleet 16 venttiilisiä. No. Kaupat tehtyämme maanantaina, ei vielä perjantaina ollut autokauppias siirtänyt edellisen auton omistusta autokaupalle eikä Vihtahousua minulle. Sattuuhan näitä…
Katiskan paluu 